Leppävirran kirkko – historiaa ja legendaa
Sirkka Immonen
Leppävirran kirkko on itsensä Carl Ludwig Engelin suunnittelema. Tätä edelsi 1640 rakennettu puinen kirkko ja sitä seurannut, 1834 tulipalon tuhoama kirkko. Samuel Elmgrenin maalaama kaksiosainen alttaritaulu pelastui palaneesta kirkosta. Nykyisen kirkon piirustukset ovat vuodelta 1835. Kirkon rakentamisessa oli mutkia matkassa, mitä kuvastaa sekin, että uuden kirkon rakennustoimikunta istui neljännesvuosisadan. Sen viimeinen kokous pidettiin 1862. Historian kirjoituksen mukaan kirkkoa rakensi aluksi 1841–1846 muurarimestari Henrik Andsten 38 500 paperiruplan sopimuksella. Kunnollista ei tullut, mutta riitaa vastuista ja maksuista kyllä. Sanomalehti Suomettaren mukaan vikaa oli joka puolella; katonkin särki tuuli, eikä se meinannut sen jälkeenkään pystyssä pysyä. Lehdessä kirjoitettiin 14.12.1855: ” Leppäwirtalaiset saawat siis sitoa wahingon omaan sääreensä ja pitää korjattua kirkkoa hywänänsä, joka ehkä taas jonkun ajan perästä tarwitsee paikkaamista.” Korjauksia tehtiinkin 1856–1862 Carl Albert Edelfeltin ja Hampus Dalströmin suunnitelmien mukaan. Paikkakuntalainen kirjoitti Tapio-lehteen 20.4.1861: ”Lieneekö muualla missäkään semmoista seikkaa kirkon kanssa kuin Leppäwirralla. Sitä kirkkoa on nimittäin tehty jo lähes kolmekymmentä wuotta, eikä wielä ole walmiiksi saatu, ja tietymätön on millonka se wiimenkin walmistunee”. Samana vuonna kirkko kuitenkin todettiin riittävän valmiiksi. Elokuussa 1862 kirkon vihki käyttöön seurakunnan kirkkoherra, rovasti, viisausopin tohtori ja tähtimies Daniel Fredrik Walle. Kuitenkin vielä 1980-luvulla tehdyn remontin aikana näkyivät huonon rakentamisen jäljet, kun kirkon lattia otettiin auki ja pilareitten perustuksia korjattiin.
Kirkon rakentamisen tarina on kulkenut myös suullisena legendana, jota muistelee Leppävirran kappalaisena yli 30 vuotta toiminut Reijo Sojakka. Rakentaminen jäi ensimmäisiltä urakoitsijoilta kesken. Pohjanmaalta tulivat uudet rakentajat. Heidän työnjälkensä rakennustoimikunta totesi niin kelvottomaksi, ettei urakkapalkasta maksettu kuin osa, jos sitäkään. Siitäpä pohjalaiset niin kimpaantuivat, että kostoksi kirosivat koko kirkon. Mikäli kirkko koskaan ihan täyteen väkeä tulee, romahtaa se. Reijolle tarinaa kertoi Jäppilän Ruuhilammin kylässä kauan aikaa sitten asunut emäntä. Hänellä oli tapana sanoa tyttärilleen, joita torpassa oli kahdeksan kappaletta, että kipaisisivat läheiselle Kinnarinmäelle katsomaan vieläkö Leppävirran kirkko on pystyssä. Kinnarinmäeltä kun näkyi kirkon torni. Kirkko on epäilemättä vuosien aikana täyttynyt useammankin kerran, mm. Joroisten Musiikkipäivien konsertissa 2019, kun Waltteri Torikka veti kirkon täpösen täyteen. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää milloin se viimeinen sisääntulija on liikaa.
Kirkon tapulilla on omaa historiaansa. Tapulin kattolanternin laipiossa paloi vielä joitakin aikoja sitten aina valo, joka oli Saimaan vesistön merikortteihin merkitty. Valo näkyi kauas Unnukalle ja ohjasi sisävesimajakan tavoin ylävirtaan tulevia laivoja. Kerrotaan tornista sellaistakin tarinaa ajalta ennen sotia, että joku rippikoulupoika olisi seissyt käsiensä varassa tapulin ylätasanteen kaiteella. Esimerkkiä ei kannattane seurata.
