Bio-Bilan rooli kansan kulttuurikanavana
Maarit Kari
Elävä kuva veti sodan jälkeen salit täyteen jo kiertävien elokuvanäytösten muodossa. Joroisissa kiertäviä näytöksiä katsottiin Säästöpankin talossa. Lisäksi paikallinen osuuspankin johtaja näytti lyhyitä filmejä kylillä pankin tilaisuuksissa. Oma elokuvateatteri juurrutti elokuvakulttuurin Joroisiin pitkäjänteisemmin.
Sodan jälkeisessä Suomessa elokuvilla oli tärkeä rooli kansallistunnon kasvattajana. Bio-Bila oli sen tärkeä kanava. Helsingin olympialaiset nähtiin dokumenttielokuvana Bio-Bilassa vuonna 1952, samoin Miss Universum Armi Kuuselan elokuva Maailman kaunein tyttö. Edvin Laineen 1955 ohjaamaa Tuntematonta sotilasta esitettiin viikon ajan kaksi kertaa päivässä, joten sen saattoi nähdä paikallislehden mukaan peräti kaksi tuhatta joroislaista. Myös Joroisten maatalousnäyttely- dokumentti esitettiin Bio-Bilassa. Myös kotimaista romantiikkaa oli tarjolla kansallisidentiteettiä vahvistamassa. Edvin Laineen vuona 1949 ohjaamaa elokuvaa Prinsessa Ruususta, johon sävellyksen oli tehnyt Erkki Melartin, käytiin katsomassa yli maakuntarajan.
Myös ulkomaisia dokumentteja oli tarjolla. Joroislaiset saivat katselukokemuksen mm. kuningatar Elisabeth II:n kruunajaisista ja Norjan prinsessa Ranghildin häistä. Tätä suurempi spektaakkeli tuli vasta vajaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1981, kun Prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin kuninkaallisia häitä saatiin seurata suorana lähetyksenä.
Elokuvatarjonnasta eritoten naisten mieleen on jäänyt mm. ranskalaisitalialainen historiallinen elokuva Monte Criston kreivi vuodelta 1954. Mieleen painumisessa on saattanut vaikuttaa tumma ja komea Jean Marais. Satu Immonen, elokuvateatterin aktiivinen asiakas, muistaa lempifilmeistään unohtumattomana muun muassa luontoseikkailun Erämaa elää vuodelta 1953 sekä Disneyn Tonkan, intiaanihevosesta kertovan länkkärin vuodelta 1958.
Iloisella 50-luvulla, jälleenrakentamisen vuosikymmenellä kasvoi tarve myös seksuaalikasvatukselle, moraalisääntöjen väljennyttyä. Elokuva oli kätevä keinoa annostella sitä viihteen keinoin. Jotkin näytökset näytettiin vain miehille tai naisille kerrallaan. Sukupuolitaudeista opetuselokuvana oli esimerkiksi itävaltalainen Hiipivä myrkky vuodelta 1948. Ruotsalaisvalmisteiseksi arveltu Siitä ei puhuta (Det talar man inte om) oli rajattu vain 16 vuotta täyttäneille. Lehden mukaan elokuva “antaa selvän vastauksen asioista, joista tähän asti on vaiettu”. Seksuaalivalistuksen huippuelokuva, Rakkauden kieli, ei kuitenkaan ehtinyt enää Bio-Bilan ohjelmistoon, sillä julkaistiin vasta 70-luvulla.
Esimerkkinä rohkeista elokuvista esitettiin teatterissa mm. Bell Ami, joka kertoo makuukamarien kautta yhteiskunnassa edenneestä nuoresta miehestä. Elokuvan taustalla olevan kirjankin lukemista paheksuttiin, muistelee koulupoikana kirkonkylällä tätinsä luona asunut Raimo Paajanen.
Bio-Bilassa näytettiin myös rohkeaa draamaa, joiden katsomisoikeutta rajoitettiin iän perusteella. 1958 esitettiin Bio-Bilassa Cannesin filmijuhlilla kielletty, väkeväksi ja kiihkeäksi kuvailtu norjalaisjugoslavialainen elokuva Verinen tie. Cannesissa kiellettyjen rinnalla esitettiin paljon Cannesissa palkittuja italialaisia, saksalaisia ja ranskalaisia laatuelokuvia. Lastenelokuvia, mm. Walt Disneyn piirrettyjä, oli myös säännöllisesti ohjelmistossa. 1950-luvun kuuluisat elokuvatähdet, esim. Rita Hayworth, Gregory Peck, Gary Cooper, Vivien Leigh, Clark Gable ja Jean Gabin tulivat joroislaisille tutuiksi Bio-Bilan ansiosta. Joukkoon mahtui myös komedioita. Italialaiselokuvasta Leipurin naimahuolet elokuvauutiset lupasi, että “katsojat nauravat itselleen 10 vuotta lisää ikää”.
Aarne Tarkaksen psykologinen trilleri Hän varasti elämän vuodelta 1962 edusti kotimaista trilleriä. Elokuvaa on verrattu Hitchcokin Psykoon. Pääosaa esitti Risto Mäkelä, mutta elokuvaa mainostettiin sivuroolin esittäjällä, seksikkäällä Rose-Marie Prechtillä. Julkaisuvuoden perusteella tämän trillerin on täytynyt olla Bio-Bilan viimeisiä suuria elokuvia.
Paikallinen aviisi, Joroisten sanomat, tuki teatterin toimintaa julkaisemalla luonnehdintoja ja taustoja elokuvatarjonnasta jo etukäteen. Elokuvauutiset kertoivat mm. tenori Mario Lanzan tähdittämän Kuolemattoman Carusoon olevan taide-elokuvana verovapaa. 1950-luvulla elokuvan verotukseen vaikuttikin mm. elokuvan siveellisyys, taiteellisuus ja tekninen korkeatasoisuus sekä kotimaisuus.
Paikallislehti välitti myös yleisön toiveita. Joroislaiset olivat toivoneen “Bergman-Rossellini” elokuvaa, jolla tarkoitettiin ilmeisesti Roberto Rossellinin ohjaamaa, Ingrid Bergmanin tähdittämää Strombolia vuodelta 1950. Elokuva oli tullut kansan tietoisuuteen mm. Kotimaa ja Maaseudun Tulevaisuus -lehtien kirjoituksista. Lehden mukaan kyseistä elokuvaa ei kuitenkaan ollut tulossa ohjelmistoon.
Vuonna 2022 on julkaistu kirja Metsän kätköissä: retki eläinten maailmaan. Samanniminen elokuva esitettiin Joroisissa jo 50-luvulla ja sitä mainostettiin yhtenä maailman parhaista eläinfilmeistä. Elokuva kiinnostikin erityisesti Joroisten metsästys- ja kalastusseuran jäseniä.
Ennen televisiota elokuvat olivat ikkuna globaaliin maailmaan. Ja väylä kansalaisten sydämiin. Onneksi oli Bio-Bila.
