Ebba – ruusu vai orvokki?
Hilkka Lappalainen
Oi, tiedättekö vaiko ette, Ebba Catharina Poppiuksen,
luutnantti Johan Poppiuksen vanhimman tyttären?
Oli kotinsa Juvan Partala, ja siellä leikki lapsena
hän kera sisarustensa, suojassa maailmalta.
Hän kasvaessaan kaunistui ja vartensa niin sulostui,
ett’ nuorukaiset kohta jo kaikk’ ympärillään pyöri.
Vaan Ebba oli hillitty ja käytökseltään hallittu,
ja kera nuorten neitosten hän meiluusti vain hyöri.
Ja tiedättekin varmasti pappilan pojan Gottlundin, sen Carl Axelin.
Hän kirjaniekka oli niin, jo varhain rustas vihkoihin päiväkirjojaan.
Tull’ tunnetuksi myöhemmin hän kilpailijana Lönnrotin,
kun kansanrunoin parissa molemmat toimivat.
Oli ystävänään Abraham, hän veli oli Ebba Catharinan
ja siksi usein yhdessä nuoret aikaa viettivät.
Carl Axel salaa ihaili ja mielessänsä aatteli hän Ebbaa kaunista.
Tuli Ebba Carlin uneenkin ja siinä unen tunnelmin hän Ebbaa puolusti.
Vaan papin pojan sivistys vei Carlin kauas kouluihin, niin Abrahaminkin.
Mutt’ kotikonnut lomalla oli armaat joka pojalla, ja lomillansa pojat nuo Juvalle suuntasi.
Niin Ebban kauniin olennon ja katseen, puheen poljennon sai ihailunsa kohteeksi Carl Axeli.
Ja kesäin päiväkirjoihin ne kerrat kalliit tallensi, kun juhlissa ja riennoissa hän Ebbaa tanssitti.
Niin sitten runokirjahan hän laati runon suloimman ruususta ihanasta.
Mutt’ vasta viime säkeessä hän vertas’ ruusun orvokkiin, se Ebba olikin.
Kun kaikki uskoi ruusuhun, niin perheet Ebban, Carl Axelin häpeään vaipuivat.
Oli runo kaunis kylläkin, vaan ruusun kuva, sanoisin, pikkuisen rietaskin.
Sen ajan kuvass’ neitonen, hyveellinen ja kaunoinen, vaikk’ joskus iloluontoinen;
ei viettele, ei vilkuile, ei nautintoaan tarjoile, ei hunajaansa luvata voisi milloinkaan!
Mutt’ kaiken tuon poika Gottlundin vuodatti runoon hellimmin, voi mikä loukkaus!
Vain pitkä kirje Carl Axelin sai tyyntymään perheet kummankin, ja rauha palasi.
Ei nuoret usein tavanneet, jäi Ebba kotikonnuilleen ja jälkeen vuoden jokusen hän astui avioon.
Miehensä, arvon tuomari ol’ nimeltään Karl Masalin ja tilanomistajana hän perheensä elätti.
Elämä Carl Axelin vei kauas Ruotsiin, Helsinkiin,
mutt’ vielä kerran leskinä he tapasivat Juvalla, Ebba ja Carl Axeli.
Ja Ebba, hän oli orvokki, vaikka ruusun näki Carl Axeli.
