Juvan kirkon rakentaminen
Sanna Pietikäinen
Otteita Georg Erik Grotenfeltin sisaren, Anna Maria Grotenfeltin kuvitteellisesta päiväkirjasta Juvan kirkon rakentamisen ajalta
Kesäkuu 1853
Nyt on Georg Erik luvannut kirkon rakentaa. Ensimmäisellä huutokauppakierroksella Georg Erik ei tehnyt edes tarjousta. Mikä sai hänet muuttamaan mielensä? En usko, että kyse on pelkästään rahasta. Vaikka hyvän summan Georg Erik rakentamisesta saakin. Tosin urakkaan sisältyy kaikki. Kai hän on laskenut, että summa riittää.
Helmikuu 1854
Kartanolla riittäisi kyllä puuhaa ja Georg Erik viettää päivät pitkät kirkkoa suunnittelemassa. Kirkkoherra Alopaeus ja Georg Erik tuntuvat kinastelevan kiivaasti kirkon rakentamisen hinnasta. Lisää rahaa Georg Erik tahtoo ja kirkkoherra Alopaeus ei ole suostuvainen tähän. Saa nähdä kumman kanta voittaa, kumpikaan ei liene valmis antamaan periksi.
Elokuu 1854
Kirkkoherra Alopaeus ei ole antanut Georg Erikille hetken rauhaan kirkon rakentamisen aloituksen alla. Milloin asia on koskenut työväen palkkausta ja milloin materiaalien hankintaa. Kirkkoherralla on omat näkemyksensä siitä mistä materiaalit kuuluu hankkia ja työmiehet palkata. Georg Erik ei korviaan lotkauttanut kirkkoherran vaatimuksille. Hän käyttää omia torppareita työmiehinä ja osa, liekö suurin osa, materiaaleista tulee Wehmaan tiluksilta. Pellot on täynnä kiviä ja niitä Georg Erik kuljetuttaa torppareilla Pappilan Kirkkokankaalle. Tällä tavoin Georg Erik säästää rakennuskustannuksista. Hän on aina ollut tarkka rahasta enkä uskonutkaan, että kirkon rakentaminen saisi tätä seikkaa muuttumaan.
Kirkkoherra ei ole ollut tyytyväinen materiaaleihin, joita Georg Erik on kerännyt kartanon mailta. Georg Erikiä ei voisi vähempää kiinnostaa kirkkoherran mielipide. Kirkkoherra kävi arvostelemassa tiilenpolttamista ja Georg Erik ajoi hänet pois kartanon mailta. Kirkkoherra suuttui ja uhkasi viedä kirkon rakentamisen pois Georg Erikiltä. Illalla Georg Erik rauhoitteli minua ja kertoi ettei kirkkoherralla ollut ketään toista, joka kirkon suostuisi rakentamaan.
Huhtikuu 1855
Kovan talven jälkeen on ollut ihana herätä kevään saapumiseen. Georg Erikin hullu urakka on saanut uusia tuulia purjeisiinsa. Nyt kaatuu metsää Huitukalta. Liekö sinne jää mitään kartanon rakentamiseen tai ensi talven lämmityspuiksi. Onneksi kevät on ollut lämmin, niin ei tarvitse enää lämmittää taloa joka päivä.
Lokakuu 1856
Nyt alkaa kirkon rakentaminen. Sopimus on allekirjoitettu. Georg Erik on jo nyt äkäinen ja tiuskii työmiehille täällä kotona sekä kirkon työmaalla. Kävimme vanhalla kirkolla sunnuntaina kuuntelemassa kirkkoherra Alopaeuksen saarnaa kuinka uuden kirkon rakentaminen on Jumalan tahto. Georg Erik tuhahti kirkon menojen jälkeen, että taisi kumminkin olla vanhan kirkkoherran tahto. Georg Erik ja kirkkoherra Alopaeus ovat olleet tukkanuottasilla jo kauan eikä kirkko ole kuin alkutekijöissään.
Pappilan Kirkkokangas on autiota aluetta. Miksi uusi kirkko pitää sinne asti rakentaa? Minä niin pidän vanhasta kirkosta Jukajärven tuntumassa. Kirkkoon kärreillä mennessä pystyy ihastelemaan pappilan rakennuksia ja pitäjäkeskuksen kiviaidalla aidattu kirkkomaa on kaunis. Toki vanha kirkko alkaa olla ahdas, mutta riittääkö uusi kirkkokaan koko pitäjän käyttöön? Mitähän tapahtuu köyhäintuvalle ja krouville, kun uusi kivikirkko valmistuu. Kuinka väki löytää kirkkoon, kun se on niin kaukana kaikesta?
Marraskuu 1856
Georg Erik purkaa turhautumistaan huutamalla kartanolla kaikille, jotka hänen eteensä sattuvat. Piiat ovat oppineet jo kiertämään navetalle aittojen takaa, jotteivät näkisi isäntää. Oli kurjaa kuulla piikojen itkevän toisilleen Georg Erikin tuimaa käytöstä. Noinkohan meillä on piikoja kohta lainkaan? Eikä torpparit pääse sen helpommalla. Kartanolla he tekevät väärin ja kirkon rakennustyömaalla sitten toistamiseen. Georg Erikiä vaivaa väsymys ja masennus, eikä kirkkoa ole rakennettu vielä kuin hetki. Voi tulla raskas talvi.
Toukokuu 1857
Ei tullut kirkko valmiiksi vielä viime talvena. En ymmärrä miten iso kirkosta tulee. On Georg Erik sitä minulle yrittänyt selventää ja näyttää piirustuksia, mutta en ymmärrä. Noinkohan Georg Erik on napannut liian suuren urakan itselleen?
Elokuu 1857
Nils Adolf on kuollut. Georg Erik on ottanut asian raskaasti.
Heinäkuu 1858
Otto Mauritzista ei juuri puhuta. Hän viihtyy lähinnä omassa kammarissaan. Ruokakin on hänelle vietävä sinne. Tiedän vain, että Georg Erik ei ollut tyytyväinen Sortavalassa käyntiin. Kirkon työmaalla rakennusmestari kyllä sai pidettyä työt yllä, mutta Georg Erikiä harmitti, ettei voinut itse olla valvomassa työmaata. Ja heinätyöt kartanolla olisivat loppuneet tyystin, mikäli en olisi renkejä komentanut. Onneksi minun ääneni on kantava ja osaan tulistua tarvittaessa.
Ennen Sortavalaan menoa Georg Erik oli maksanut Otto Mauritzin velat. Näin ollen Otto Mauritz uskalsi tulla takaisin kartanolle. Georg Erikin ja Otto Mauritzin välit ovat viileät.
Elokuu 1858
Työmiesten määrä kartanolla ja kirkkoa rakentamassa menee yli minun ymmärrykseni. Tuntuu, ettei työmiehiä riitä kumpaankaan paikkaan tarpeeksi. Heinän tekoon piti hakea torppareita kirkon työmaalta. Pian Georg Erik tuli perässä sanoen, että kirkon rakennusmaalle piti saada lisää työmiehiä. Miksi Georg Erik ei palkkaa enemmän tekijöitä? Torppareilla menee jo sekaisin se, kummassa paikassa heidän pitikään olla.
Syyskuu 1859
Kirkkoherra Alopaeus kävi myrskyn merkkinä Wehmaassa etsimässä Georg Erikiä. On tapahtunut onnettomuus, rakennusmestari on pudonnut ylhäältä. Georg Erik oli navetassa ja kirkkoherra kävi siellä huutamassa. Ääni kantoi aina joen rantaan asti, jossa olin viemässä sanaa ruoasta. Sahuritkin kirkkoherran äänen kuulivat ja vitsailivat että nyt tuli isännälle noutaja ihan kirkkomaalta asti. Tämän tapauksen jälkeen Georg Erik ei ollut entisellään. Ilman rakennusmestaria Georg Erik joutuu ottamaan vastuuta kirkon rakentamisesta entistä enemmän. Ja tilan työt kärsivät entisestään.
Olemme siskojen kanssa ottaneet vastuuta tilan töistä. Syömämiehiä on niin paljon, että palkkasimme köksän. Minua kyllä epäilyttää köksän pärjääminen näin suuren ihmisjoukon ruokkijana. Nuori plikka se tuntuu olevan. Kyllä siinä riittää touhua keittiössä, kun syömämiehiä on parhaana päivänä lähemmäs viittäkymmentä. Kyllä siinä soppaa saa keittää hella punaisena. Onneksi köksä on hyvä leipomaan, jotta pysymme edes leivässä. Välillä minun rajoja koetellaan, kun ruokaa pitäisi olla niin isolle joukolle. Kuinka me selvitään talvesta? Kyllähän ruokaa nyt riittää kellareissa, mutta miten käy helmikuussa?
Marraskuu 1859
On kummallista, kuinka Georg Erikiä ei tunnu kiinnostavan tilan työt enää lainkaan. Ehkei se ole kiinnostuksesta kiinni vaan ajan puutteesta. Rakennusmestarin paluusta ei ole tietoa ja Georg Erik lähtee kirkkomaalle jo ennen kukonlaulua ja palaa illalla, kun olen jo yöpuulle käymässä. Päivän valoinen aika on lyhkäinen, eikä kirkkotyömaalla pysty toimimaan kovinkaan montaa tuntia. En tiedä mitä Georg Erik tekee kirkon työmaalla, saati kotona. Koskaan en näe häntä yöpuulle menossa tai sieltä tulossa. Kovin kauaa hän ei jaksa tuota vauhtia.
Päivien vähä valoinen aika ja kirkkoherran jatkuvat vaatimukset kirkon rakentamisen suhteen saavat Georg Erikin hermot kiristymään. Liekö se vienyt Georg Erikin unet. Tätä menoa Georg Erik ei tule selviämään talvesta. Edes ruokaryyppy ei taida enää riittää.
Tammikuun 1860
Talvi on ollut ankara. Tuuli ulvoo kartanon nurkissa ja tulet on laitettava heti ensimmäisenä uuneihin, jotta kartano ei ihan jäädy. Georg Erikille on noussut kuumetta. Kuumeen täytyy olla korkea, koska Georg Erik hourailee unissaan. Aamulla hän on kovasti menossa kirkkoa rakentamaan, muttemme anna hänen lähteä. Seiskööt työmaa. Pohdimme jo lääkärin kutsumista, mutta kuuma mehu ja tilkka konjakkia kuulemma riittää sanoi Georg Erik käheällä äänellä. Näillä ja kuumilla kääreillä Georg Erik kuntoutui viikon potemisen jälkeen. Ei se kirkon rakentaminen ollut kiinni tästä viikosta. Tuuli sentään jo hellittää.
Syyskuu 1860
Rakennusmestari on palannut kirkkoa rakentamaan. Tämä helpottanee Georg Erikin työtaakkaa kirkkomaalla.
Kartanolla heinätyöt on vielä kesken. Yöllä oli sateista ja heinät odottivat seipäillä korjaamista. Kyllä ne lopulta saatiin seipäiltä ja vietyä navetan yliseen odottamaan talvea. Mutta ei Georg Erik niitä korjaamassa ollut vaan kartanon väki joutui ne omin nokkineen seipäiltä korjaamaan. Olisi siinä kaivattu kartanon isäntää johtamaan työtä. Nyt kukaan ei ollut johtamassa ja huomasin, kuinka peltoon jäi vielä aimo tuppoja heinää. Se harmittaa minua, kun tiedän, miten tärkeää olisi saada kaikki talteen. Seuraavana päivänä näin Georg Erikin kulkemassa peltoja myöten ja kuulin hänen kiroavan ääneen.
Heinäkuu 1861
Georg Erik tuli kotiin myrskyn merkkinä. Kirkkoherra oli Georg Erikiä käynyt kirkon työmaalla moittimassa. Kirkkoherra ei ollut tyytyväinen kirkon rakentamisen vauhtiin. Valmista pitäisi saada aikaan nopeammin. Georg Erik oli noitunut ja lähtenyt kirkosta ovet paukkuen. Toivottavasti noituminen ei vahingoita kirkon rakentamista. Tosin suurempi ongelma taitaa olla niiden ovien paukkaaminen. Pamaus oli säikäyttänyt torppareita. He olivat peljänneet ovien tippuvan karmeineen paikoiltaan.
Georg Erik on tulisieluinen. Kirkkoherra Alopaeus taitaa olla yhtä lailla tulta ja tappuraa. Kahden niin voimakastahtoisen miehen ei ole helppoa tulla toimeen, se on nyt huomattu.
Georg Erik on Jumalaa pelkäävä mies, mutta kirkkoherraa Georg Erik ei pelkää. Eikä kirkkoherra pelkää Georg Erikiä. Mikä heidän välinsä on näin tulehduttanut? Kirkkoherra on jo kirkon suunnitteluvaiheessa ottanut Georg Erikin silmätikukseen. Liekö syynä se, että Georg Erik ei ole koskaan kumartanut ja mielistellyt kirkkoherraa. Kolehtihaavinkin Georg Erik on ohittanut. Kirkkoherra lienee huomannut tämän.
Elokuu 1861
Kirkkoherra Alopaeus ja Georg Erik ovat lopettaneet puhumisen toisilleen. Aikamoinen huuto edelsi puhelakkoa. Georg Erik oli tilannut kattopellit kirkkoon Änglannista saakka. Samalla pellit olivat tulleet myös kartanolle. Kirkkoherralle tämä ei olisi kelvannut millään. Georg Erik huusi kirkkoherralle, kuinka hänen peltikauppansa ei kuulunut kenellekään. Hän kun oli aikoinaan ottanut kirkon rakentaakseen urakkapalkalla. Ja urakkaan oli kuulunut kaikki. Georg Erik oli jatkanut huutamista ja kertonut kuinka kirkkoherralla ei tainnut olla mitään hyvää sanottavaa. Uusi kirkko on valmistumassa ja näyttää jo hyvälle, miksi se ei kelvannut kirkkoherralle. Minua hirvitti, kun näin kirkkoherran naaman punoittavan aina vain punaisempana. Pelkäsin että tulee käsirysy. Lopulta kun Georg Erik oli saanut huutonsa loppumaan, kirkkoherra oli vain kääntynyt kannoiltaan ja noussut hevoskärriin. Minua pelottaa, että kirkkoherra vaikeuttaa vielä Georg Erikin eloa joko kirkolla tai kartanolla. Ei kukaan pysty kuulemaan tuollaista huutoa. Toivottavasti tästä ei seuraa mitään pahaa.
Kesäkuu 1862
Georg Erik on lopettanut syömisen ja juomisen. Kirkon rakentaminen on pitkällä, mutta viimeisin onnettomuus sai Georg Erikin tolaltaan. Yksi torppareista tippui Georg Erikin silmien edessä kirkon tornista. Siihen se oli mätkähtänyt maahan ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Georg Erik syyttää tapahtuneesta itseään. Kirkkoherra ei ollut ottanut osaa Georg Erikin suruun, vaikka tiesi oikein hyvin torpparin olleen kartanon työmiehiä. Tosin ei Georg Erik ollut odottanutkaan kirkkoherran osanottoa. Hattu kourassa Georg Erik kävi kertomassa torpparin vaimolle uutisen. Sanoi myöhemmin sen olleen vaikein tehtävä koko kirkon rakentamisen ajalta.
Elokuu 1862
Heinätyöt kartanolla olisivat loppuneet tyystin, mikäli en olisi renkejä komentanut. Georg Erikin poissaolo saa rengit lepsuilemaan kartanolla. Minun piti pitää puhuttelu kolmelle nuorimmalle. Otin puhutteluun myös yhden torppareista, joka on vastuussa heinätöistä, kun Georg Erik on kirkkoa rakentamassa. Rengit kuuntelivat korvat punehtuen paasaustani siitä, miten tärkeää on kartanon kannalta, että heinät tulevat tehtyä ajallaan. Nyt on ollut hyvät heinäkelit, aurinko on paistanut ja tuuli ollut myötäinen. Heinät seipäillä ovat korjauskuivat ja rengit vain huvittelisivat mieluummin piikojen kustannuksella. Enkä päästänyt torpparia sen helpommalla. Josko vähän vielä tiukempaan sävyyn puhuin hälle. Sinun olisi vanhempana ja viisaampana ymmärrettävä olevasi esimerkki nuorille rengeille, sanoin torpparille.
En usko, että Georg Erik katselisi tätä menoa näin pitkään. Hän on ollut kovin väsynyt. En tiedä miten kauan vielä menee ennen kuin kirkko on valmis. Kartanolta katsoen kirkkoa on rakennettu jo iäisyys. On väärin, että joudun toimimaan lapsenlikkana. Töiden sujumisen kannalta minun täytyy vahtia renkejä ja piikoja. Turhauttaa, mutta en voi Georg Erikille valittaa. Hälle ei mahdu päähän nyt muuta kuin kirkon rakentaminen.
Joulukuu 1862
Jokohan ensi jouluksi pääsemme uuteen kirkkoon kuulemaan evankeliumia? Uuden kirkon sisätyöt ovat käynnissä. Georg Erik pyrkii löytämään vielä mieluisan saarnastuolin. Puuttunee kirkon sisältä vielä muutakin, mutta koitamme kartanolla keskittyä joulun viettoon. Georg Erik ei malta edes joulua pyhittää vaan juoksee kirkon rakennusmaalla päättömänä. Malttoi hän edes torppareille antaa pari päivää vapaata. Tosin kuulin Georg Erikin kiroilevan omaa lepsuuttaan.
Vapaapäivä kirkon työmaalta ei osalle torppareista merkitse mitään, sillä kartanolla on tekemistä. Tuntuu väärälle puhua vapaasta, kun torpparit joutuvat kumminkin töitä tekemään. Liekö tuo vapaapäivä tarkoittanut muuta kuin vapaata kirkon rakentamisesta. Georg Erik ei varmaan tajunne kuinka väsyneitä kaikki ovat kirkon rakentamiseen. Saisi jo valmistua mokoma.
Huhtikuu 1863
Fabian on kuollut. Kyllä hän jo surkeassa kunnossa olikin. Georg Erik ei ennättänyt hakea Fabiania ajoissa pois Mikkelistä. Punatauti oli viheliäs. Onneksi se ei tarttunut muihin. Georg Erik syyttää itseään, kun ei hakenut Fabiania pois Mikkelistä aiemmin. Eihän se Georg Erikin syy ollut, lähetimme Fabianin sairaalaan yhteismielin. Kukapa olisi tiennyt, että sairaalassa oli punatautia. Rekimatka Mikkelistä kartanolle ei tehnyt Fabianille hyvää. Viima sai hänen jo heikot silmänsä sokeutumaan lopullisesti. Tuntuu surkealta seurata Georg Erikin itsesyytöksiä. Hän ei saa rauhaa kartanolla eikä kirkon rakennustyömaalla. Kohta pitäisi jo alkaa kevättöihin, mutta Georg Erik ei pysty muuhun kuin kirkkoa rakentamaan. Ehkä hän pakenee surujaan sinne.
Elokuu 1863
Nyt se on valmis. Olen kyllä ylpeä Georg Erikistä. Hullu urakka, mutta onpahan ohi. Seuraavaksi sitten kirkon vihkiminen. Georg Erik on kiitellyt torppareita kovasta työstä. Kirkkoherran kanssa Georg Erik ei ole puhunut. Georg Erik suuttui lopullisesti, kun kirkkoherra kiinnitti pääoven yläpuolelle kyltin. Georg Erikin mielestä se herjaa hänen kunniaansa ja asettaa kirkkoherran hänen yläpuolelleen kirkon rakentamisen suhteen. Ilman tätä kylttiä olisi voinut olla toiveita Georg Erikin ja kirkkoherran välien paranemisesta. Nyt se on mahdotonta.
Lokakuu 1863
Pitäjän väki toi Georg Erikille kiitokseksi kirkon rakentamisesta hopeakannun. Siihen oli kirjattu Georg Erikin nimen paikalle Yrjö. Tästä ei Georg Erik pitänyt vaikkakin koitti käyttäytyä sivistyneesti. Syntymässäni olen nimen saanut ja sitä ei voi suomentaa miten haluttaa, karjui Georg Erik kovaan ääneen, kun pitäjäläiset olivat poistuneet. Kannu sai paikan avovinniltä. Sinne Georg Erik käski minun viedä sen. Koitin sen varovasti viedä, jottei se menisi rikki. Vaikka ei se varmaan olisi Georg Erikiä haitannut yhtään.
Maaliskuu 1864
Elo kartanolla on palannut ennalleen. Georg Erik on jo huolissaan kevättöistä, kun lunta tuntuu tulevan vielä reippaasti. Muutoin Georg Erik on rauhallisempi kuin vuosiin. Kirkon rakentaminen vaati veronsa kaikilta.
Uusi kivikirkko on kyllä hieno. Kyllä siellä kelpaa saarnaa käydä kuulemassa.
LÄHDE: Grotenfelt, Nils Gustav 1995. Hovi savossa.
