Kartanogolf yhdistää ja liikuttaa
Kartanogolfin taustalla on liikemiesvainua ja hyvät verkostot, mutta myös agronomista uteliaisuutta ja ymmärrystä. Joroisissa golf ravistaa käsityksiä golfista elitistisenä harrastuksena ja luontoa leikkaavana rakennelmana. Koettu on myös taloudellisesti tiukkoja aikoja, joista on selvitty paitsi huolellisella taloudenhoidolla, myös yhteistyöllä ja sitoutumisella. Samalla on kasvettu alueen suurimmaksi urheiluseuraksi.
Kaikki alkoi perunasta
Kartanogolfin tarina sai alkunsa tavallaan perunasta, kun Karl ”Kalle” Grotenfelt otti isänsä jälkeen haltuun Järvikylän kartanon vuonna 1975 toimiessaan vielä Ahlströmin pääjuristina. Tuolloin vaihdettiin karjataloudesta perunan viljelyyn kartanon hietaisilla mailla. Aktiivisesta kehittämisotteesta kertoo mm. 2 kilometrin pituisen kasteluvesiputken rakentaminen. Muutaman vuoden päästä Amerikan reissulla Kalle kuitenkin innostui vaihtamaan tuotantosuuntaa tavattuaan perunan viljelystä siirtonurmen tuotantoon siirtyneen viljelijätuttavansa. Tilalla oli jo valmiiksi sopivat olosuhteet, sillä hietamaat sopivat erinomaisesti myös siirtonurmen tuotantoon ja kastelutekniikkakin oli jo hallussa. Ensimmäisen kerran golftkentän perustamisesta Kalle innostui jo 80-luvun alussa. Kalle piirrätti arkkitehti Reijo Hillbergillä kentän, joka olisi ollut kaunis, mutta vaativa rakennettava. Ajatus väistyi kuitenkin kaupallisen salaatin viljelyn tieltä.
Uutta pontta golfkentälle tuli kuitenkin Kallen kuultua Rantasalmelle suunnitteilla olevasta kentästä. Juuri päätoimiseksi yrittäjäksi siirtynyt Grotenfelt ei sulattanut ajatusta parin vuoden takaisen suunnitelman kilpailijasta. Sopivana sijaintina golfkentälle hän piti kunnan omistuksessa olevaa Karhulahden tilaa. Lisäksi tarvittaisiin myös Heikki Osmalan ja ilmailuhallituksen maata. Sijainti täytti golfkentälle vaadittavan, noin 50 000 asukkaan väestön sadan kilometrin säteellä.
Aluksi pidättyväinen ja vähemmän innostunut suhtautuminen kunnassa suli pikkuhiljaa myöntymiseksi, kun myös Osmala kannatti hanketta. Lisäksi kunta edellytti Karhulahden tilan rakennusten jäävän hankkeen ulkopuolelle ja koskemattomaksi. Perunallekin soveltuva maalaji oli loistava alusta myös golfkentälle. Salaojia ei tarvittu, ei liioin muualta tuotavia maa-aineksia. Riitti, että kenttä muotoiltiin haluttuun muotoon kumpuinen ja lampineen.
Kentän piirsi arkkitehti Åke Persson, jota ruotsalaiset ystävät suosittelivat ja jolla oli referenssinä juuri valmistunut Master Golf Forest Espoossa. Arkkitehti tunnettiin näkemyksellisestä ja taiteellisesta otteestaan. Kentän rakentamisesta vastasi Per Olof Ljung
Teknis-taloudellinen kehitys läpi laman
Alueen luontaisten edellytysten ansiosta kentän rakentaminen oli teknisesti helppoa ja siten myös edullista. Konevarastoksi saatiin edullisesti lentokoneiden huoltohalli ja klubirakennus tehtiin käytetyistä parakeista. Kalle Grotenfelt arvioi kentän olleen Suomen halvimpia perustamiskustannuksiltaan. Alkupääomaa rakentamiseen ja hankintoihin kuitenkin tarvittiin.
Rahoitus rakentui Joroisten, Varkauden, Grotenfeltin Famigron, Ahlströmin, Enson ja Sanoman yhtä suuriin osuuksiin. Joroisten ja Varkauden ehtona oli muiden sijoittajien mukaan tuleminen. Yritysten sitoutumista edisti tietenkin keskeisten henkilöiden oma golfharrastus. Yhtiön hallitus muodostui aluksi Karl Grotenfeltista, Erkki Leppävuoresta, Jaakko Suikkarista, Antti Elfvengrenistaä ja Kaarlo Kinnusesta. Toimitusjohtajaksi ryhtyi kunnan elinkeinoasiamies Pekka Teittinen oman toimensa ohella. Teittisen ensimmäisiä tehtäviä oli hoitaa maa-alueiden vuokrasopimukset. Ensimmäinen osakeanti aloitettiin jo kesällä 1988 laskelmalla liikkeelle 180 henkilöosaketta, 30 perheosaketta ja 40 yritysosaketta ja kaikki merkittiin loppuun viiden kuukauden sisällä.
Uuden kentän miinusmerkkinen tilikauden tulos toiminnan alkuvuosina on odotettavaa. Suurimpia kulueriä olivat vuokrakulut, lainahoitokulut ja kentän hoitokulut henkilöstöinen. Parin vuoden päästä perustamisesta tehtiin uusi osakeanti. Liikkeelle lasketuista osakkeista merkittiin kuitenkin vain noin 60 prosenttia. 90-luvun lamassa osakkeisiin sijoittaneita yrityksiä kaatui ja vastikkeitakin jäi saamatta merkittävästi.
Taloutta korjattiin kaikin keinoin. Maavuokrien alentamisesta neuvoteltiin, lainan maksuaikoja pidennettiin ja lainat keskitettiin yhteen pankkiin. Vastikkeita korotettiin ja kerättiin myös ylimääräisiä vastikkeita. Liikkeelle laskettiin ns. D-osakkeita, joista ei käyttämättömänä kerätty vastikkeita, mutta edellytettiin vanhojen velkojen maksamista. Tytäryhtiön kautta ostettiin passiivisia osakkeita ja myytiin edelleen. Tämä edellytti periksiantamatonta sitoutumista, aktiivisuutta ja yhteistyötä kaikkien osapuolten kesken.
Tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta kentän kunto onnistuttiin säilyttämään siedettävänä. Tason säilyttämiseksi tarvittiin kuitenkin sekä kalustoa että henkilökuntaa.
Vuonna 1997 alkoi varovainen nousukausi. Toimitusjohtajaksi nimitettiin Taito ”Tatu” Tuovinen. Hän toimi tehtävässään palkatta ja se sopi hänen tilanteeseensa eläkeputkessa, jolloin palkkatuloja ei saanut olla. Kenttämestariksi palkattiin Marko Puumalainen. Vuosituhannen viimeisinä vuosina pystyttiin jo hankkimaan kentänhoitokoneita, kun siihen saakka oli jouduttu lainaamaan Järvikylän kartanon kalustoa. Kevennystä juokseviin kuluihin saatiin pitkällä aikavälillä myös vuokra-alueiden lunastuksilla kunnan kautta. Vuonna 2002 tehtiin ensimmäinen voitollinen tulos ja samana vuonna kenttää kunnostettiin rakentamalla bunkkereita, sadekatos ja siistimällä alueen reunakasvustoa. Kunnostustyöt mm. huoltohallissa jatkuivat seuraavina vuosina mm. kasteluvalmiuksia parantamalla. Tatu Tuovinen jatkoi toimitusjohtajana aina vuoteen 2006, jolloin hän vielä opasti silloin uutta ja edelleen toimitusjana toimivaa Petteri Ruuskasta aktiivisesongin loppuun saakka.
Uusi kartanotyyppinen, lähes 500 neliön klubitalo rakennettiin kokous- ja kokoontumistiloineen, ravintoloineen, saunoineen, sosiaalitiloineen ja toimistotiloineen rakennettiin vuonna 2009. Kahvion yhteyteen tuli myös pieni myymälä. Rakentamispäätöstä puolsi vanhan klubirakennuksen mittavat remonttitarpeet.
Nykyisin Kartanogolf on valtakunnan yksi arvostetuimmista kentistä ja siellä on järjestetty useita SM-tason kilpailuja. Jäseniä seurassa on noin 1200. Kartanogolf on Golf-lehden vuonna 2021 teettämän tutkimuksen mukaan Suomen kahdeksanneksi paras kenttä. Hinta/laatu- suhde oli arvioitu Suomen parhaaksi. Joroisten kartanogolf sai vuoden golfkenttätunnustuksen vuonna 2022. Samana vuonna se sai naisystävällisimmän kentän palkinnon ja jo toistamiseen ympäristöystävällisimmän kentän palkinnon.
Sovussa ympäristön ja luonnon kanssa
Kartanogolf sai Eurooppalaisen GEO-sertifikaatin vuonna 2014. Sertifikaatti ei ole vain kohokuvioitu paperi raameissa, vaan tarkoittaa mm. henkilökunnan kouluttamista havaintojen tekemiseen ja kirjaamiseen. Veden käyttöä ja puuston kuntoa seurataan ja pidetään huoli myös pölyttäjistä ja linnuista vaalimalla alueen monimuotoisuutta. Räätälöidyn lannoituksen ansiosta lannoitusmäärät ovat puolittuneet ja ravinteet pysyvät siellä mihin ne on tarkoitettu. Jo Tuovisen aikana vuonna 1997 yhtiön teettämän luonto- ja maisemaselvityksen puitteissa kartoitettiin alueen eläimet, linnut ja kasvillisuus. Alueelta löytyikin tunturikurjenherne, taikinamarja ja liito-orava.
Klubirakennuksen katolla toimiva, vuonna 2017 asennettu aurinkovoimala tuottaa viidenneksen tarvittavasta sähköstä. Ravintola on Suomen ainoa joutsenmerkkiravintola golfkentillä. Ravintola käyttää lähialueen raaka-aineita ja suosi luomutuotteita.
Sosiaalisia suhteita ja sitoutumista
Kartanogolfin historiassa on perustamisesta lähtien osattu hyödyntää sosiaalista arkimediaa jo ennen digitaalista somea. Kenttää markkinointiin jo ennen valmistumista ja sen jälkeenkin erilaisin tempauksin, yleisömagneettina mm. Kari ”napakymppi” Salmelainen. Tapahtumat houkuttelivatkin satoja osallistujia.
Tatu Tuovinen toimi pyyteettömästi yhtiön hyväksi palkattomana toimitusjohtajana. Lisäksi hän palveli yhtiötä sosiaalisilla taidoillaan. Tutustuttuaan Seura-lehden päätoimittaja Jouni Flinkkilään hän sai puhuttua Joroisiin Seura Openiin, missä myös Erkki ”evakkoreki” Liikanen esiintyi. Golfmaailma ja koko Joroinen koki suuren menetyksen Tatun menehtyessä äkilliseen sairauteen vuonna 2016.
Merkittävänä haltijakummina sekä itse golfille, mutta erityisesti Joroisten kentälle on mainittava myös golf-valmentaja Alpo Pakarinen, joka valmentaa ja rakastaa golfia – ja tekee sitä mielellään Kartanogolfin kentällä. Alpon tausta maailmanluokan balettitanssijana kertoo myös lajin fyysisyydestä, rytmin ja tasapainon vaatimuksesta ainakin kilpailijatasolla.
Seuran talkoohenki ja Järvikylän kartanon tuki ovat olleet myös tärkeällä sijalla kentän selviytymistarinassa matkalla yhdeksi valtakunnan parhaimmista golfkentistä. Erityiskehuja ovat saaneet rentous ja hyvä tunnelma, mikä varmasti kasvaa monen henkilön panoksesta ja toiminnasta kollektiivisen tavoitteen eteen. Jo 45 kertaa järjestetty Joroisten Musiikkipäivät on hyvä esimerkki kulttuurin ja urheilun hedelmällisestä yhteistyöstä, joka on vain tiivistynyt toistakymmentä vuotta kestäneen yhteisen historian aikana.
Uusia mahdollisuuksia ja harrastajia
Kriisi on aina myös mahdollisuuksien paikka. Korona sysäsi ihmiset ulkoilemaan mutta myös eristyksiin ja yksinäisyyteen. Golfille korona kuitenkin toi uusia harrastajia ja kevensi lajin muodollisuutta. Erityisesti lajista innostuivat nuoret, mikä luonnollisesti kantaa lajin suosiota pitkäjänteisesti. Pelatessa saattaa turvallisesti liikkua ja ulkoilla, mutta myös tavata ystäviä ja saada uusia tuttavuuksia. Kartanogolfin jäsenmäärä kasvoi koronan aikaan kymmenisen prosenttia.
Golfseura voi myös aktiivisesti edistää harrastajien vuorovaikutusta erilaisin tempauksin ja helpottaa muun muassa pelaamista entuudestaan vieraiden pelaajien kesken, mitkä Kartanogolfilla on tehty kiitettävästi. Kartanogolf on rakastettu yhteisö jäsenilleen, järjestäen elämysmatkoja myös ulkomaille. Aloitteleville pelaajille on tarjolla runsas kattaus kursseja ja etuja. Myös vieraspelaajat huomioidaan hienosti kotisivuista lähtien.
Naiset yhdessä
Varkaudessa asuvan Tarja Vainionpään perheeseen golf tuli puolison myötä Kanadan työkomennukselta ja laji on ollut koko perheen harrastus jo yli 30 vuotta. Tarja on Kartanogolfin osakas, mutta pelaa perheineen myös muilla kentillä. Lomamatkatkin suunnitellaan usein ”golf-pallot silmissä”. Golfia voikin harrastaa lähes vauvasta vaariin.
Naisystävällisyydestään palkittua Kartanogolfia Tarja kiittelee sen yhteisöllisyyden, rentouden, henkilökunnan lupsakkuuden ja hyvien palvelujen vuoksi. Naisyhdistys huolehtii myös siitä, että uusien tai perheettömien pelaajien on helppo ryhmäytyä muiden kanssa. Väylätoiletit ovat yksi pikantti yksityiskohta persoonallisten ja hyödyllisten varustuksien ja sisustuksen ansiosta. Leikkimieliset kisat, kuten Mansikka & Samppanja Open, tuovat lisäväriä ja vaihtelua, mutta myös uusia tuttavuuksia ja yhteisöllisyyttä. Luonnollisesti kentän hyvä kunto on myös Tarjan mielestä tärkeää ja yksi Kartanogolfin monista ylpeydenaiheista.