LINNANSAAREN TORPPARISTA VIRKAMIEHEKSI

Maarit Kari

Uuden edessä

Matilda uitti sormenpäitään Haukiveden virkistävässä vedessä. Kirkkaan veden läpi saattoi nähdä syvemmällä vilahtelevan kalaparven, mutta muuten järven selkä oli rauhoittavan sileä. Oskari souti varmoin ottein ja katsoi välillä vaimoaan, joka samalla tähysti oikeaa suuntaa. Oskarin katseellaan ottama kiintopiste lähtörannasta piti kuitenkin veneen hyvässä kurssissa. Toivo- poikaa piti vielä vähän vahtia, mutta pikkuinen näytti keskittyvän vesimittareiden metsästämiseen katsella. Välillä poika siristi silmiään ja yritti tavoittaa saaren lehtomaisen metsän reunustaman rantaviivan jo ennen kuin se kunnolla erottui. Kolmivuotias oli hämmästyttävän keskittynyt tähän hetkeen.

Oskari, ja oikeastaan kaikki muutkin kutsuivat Matildaa Tildaksi. Tildalla oli rauhallinen ja varma olo. Vihdoinkin omaan torppaan ja omaan saareen, vaikka virallisesti ne kartanolle kuuluivatkin. Tilda oli ylpeä karjakon ammatistaan isossa kartanossa, mutta vielä ylpeämpi hän oli osastaan Oskarin vaimona. Oskar oli kosinut jo kaksi viikkoa sen siitä, kun he elojuhlissa tapasivat. Häitä vietettiin jo seuraavana kesänä Horkan torpalla. Toivo syntyi vajaan vuoden päästä. Ja nyt unelma omasta rauhasta oli toteutumassa.

Rahalla vapautta

Kaikki tarpeelliset paperityöt oli jo tehty. Oskari maksoi Suhosen Antille vuokraoikeudesta 350 markkaa ja sopimus kartanon kanssa ulottui kymmenen vuoden päähän. Vuosivuokra olisi 76 markkaa. Lisäksi olisi tehtävänä 12 jalkamiehen päivää kartanolle. Mutta Oskar ei aikonut kartanon töihin revetä, vaan oli päättänyt lunastaa possakka- eli taksvärkkipäivänsä rahalla.  Kaksi markkaa jokaisesta päivästä.  Yhteensä sata markkaa piti siksi torpasta maksaa vuokraa. Mutta saaressa ei tarvitsisi nähdä nälkää. Lehmät saivat laiduntaa niityillä ja hakamailla, Haukivedessä riitti kalaa ja Oravissa tarvittiin aina sen verran järven antimia ja voita, jotta vuokrarahat saataisiin kokoon voita ja kalaa myymällä. Toki vaatteita, suolaa ja muutakin tavaraa tarvittaisiin. Toiveissa oli myös saada Toivolle pikkuveli tai sisko mahdollisimman pian. Se tulisi tarpeeseen Tildan ja Oskarin raskaan menetyksen jälkeen, kun edellisvuonna syntynyt pienokainen ei saanutkaan jäädä eloon.

Jos oli Tilda kätevä käsistään, oli Oskarillakin taito hyppysissään. Torpparin piti osata hoitaa torpan metsät ja huolehtia laitumet. Aidata hakamaat ja niityt. Polttopuita sai kerätä maasta, mutta myös latvuksia, sortoja ja kuivuneita puita sai käyttää. Oskari osasi myös lukea ja kirjoittaa, mikä tuohon aikaan oli vielä harvemman kuin joka toisen hallitsema kansalaistaito. Olipa kartanon isäntä Waahersalokin maininnut Oskarin kirjallisista taidoista sen ajan virkamiehille.

Lehmän ja Ahdin antimet

Saarta lähestyvä vene oli lastattu kaikkein tärkeimmillä tavaroilla kuten padalla, kauhalla, syömävälineillä ja liinavaatteilla. Illaksi päästäisiin ensimmäiselle aterialle, taloksi ja yöksi nukkumaan. Vielä oli kuitenkin reissua tehtävänä ja lehmätkin haettavana. Kirnut ja siivilät tulisivat tarpeeseen, kun tarvittiin myös myytävää omiin hankintoihin ja kartanon maksuihin. Juvan Kartanosta saatiin häälahjaksi hieho hyvästä suvusta, kiitokseksi Tildan hyvästä työstä karjakkona ja jo lypsävä lehmä hankittiin Waahersalon nuoresta tiineestä hiehosta, joka pyöräytti ensimmäisen vasikkansa jo Kuivistonlahdessa. Sonnille pääsisi lehmää käyttämään Oravissa. Siemenperunoita saatiin iso korillinen. Ne olivat jo hiukan kurttuisia, mutta Tilda piti aarrettaan valoisassa paikassa, jotta iduista ei tulisi liian hauraita ja pitkiä, jolloin ne katkeaisivat jo kuljetuksessa. Perunoita saataisiin vielä tälle suvelle. Kasvimaatakin saaressa olisi ja Tilda oli kerännyt tarkkaan nauriin ja porkkanan siemeniä viime kesän kukinnoista ja ryvässipuleista kevääseen säilyneet istukkaat. Tilda oli ilokseen löytänyt myös vanhoja viinimarjapensaita ja kaksi omenapuuta torpan nurkalta. 

Onneksi Oskarin veli oli luvannut auttaa muutossa. Puurojauhot olisi laitettava tulille heti perillä saaressa. Onneksi siellä oli jo tupamökki ja muutama ulkorakennus, vaikka niissä olikin kunnostettavaa. Polttopuita oli Suhosen Antti luvannut jättää, jotta päästäisiin alkuun. Pitihän kuivahtaneidenkin puiden saada kunnolla kuivua, ennen kuin niillä voisi ruokaa laittaa saatikka lämmittää taloa. Onneksi syksyyn oli vielä aikaa.

Perhe ja karja kasvaa

Oskari oli huolissaan. Talvi saaressa oli kyllä sujunut melko hyvin. Oskari huomasi piisin hormin paikattavat kohdat jo hyvissä ajoin syksyllä ja talvella tupaa kärsi lämmittää turvallisesti. Kirsikka oli poikinut kevättalvella ja niityiltä korjattua heinää oli riittänyt poikimisesta toipuvalle lehmälle riittävästi. Ruusu lypsi kevättalvelle asti. Mutta Tildalla oli paljon työtä kasvavan vatsansa kanssa ja iso vastuu voin kirnuamisesta Oraviin vietäväksi. Kunpa lapsi syntyisi terveenä ja Tilda selviäisi synnytyksestä!

Kätilö olisi haettava Oravista. Siitä oli Tildalla tarkat ohjeet ja valmistelut. Lapsenpäästäjä asui lähellä kanavaa ja Oskari oli Tildan kanssa jo käynyt katsomassa tuvan ja puhumassa Ruukin Miinan kanssa. Ruukin ajoilta Oravissa oli paljon taloja ja parikin naista, jotka olivat olleet auttamassa synnytyksissä. Nyt toinen heistä oli muuttanut Kuopioon ihan synnytyssairaalaan töihin. Hyvä, että Miina oli kuitenkin jäänyt paikkakunnalle. Kelkalla pääsisi jäätietä Oraviin alle tunnissa.

Talvi oli ollut vähänluminen. Oskari hiihteli päiväsaikaan saaren metsiä kiertämässä. Hänellä oli myös metsähoidollista kirjallisuutta ja niitä hän tutki iltaisin, kun päivän muut askareet oli tehty. Viime viikolla Linnansaareen tuli odottamattomia vieraita. Metsähallituksen miehiä kaksin kappalein. Käynnin syy oli mieluinen. Oskaria kysyttiin metsänvartijaksi torpan hoitamisen ohella. Miehet olivat tehneet taustatyönsä: kartanon Benedict Mennanderilta oli vakuutus, että Oskari oli terve, työkykyinen ja luotettava mies. Yleisestikin tiedettiin, että Osakari osasi lukea ja kirjoittaa. Papiltakin oli todistus puhdasmaineisesta ja luotettavasti miehestä. Oli ollut hyvä päätös keskittyä saareen ja metsätalouteen kartanon taksvärkin sijaan. Nyt Oskari voisi tuoda perheelle taloudellista vakautta. Tilda myös vakuutti jaksavansa passata savottamiehiä tarpeen tullen.

Koulutien alussa

Toivo jännitti ensimmäistä koulupäiväänsä. Isä saattaisi pojan Oraviin, mutta päivittäiset koulumatkat olisivat liian raskaita. Piti etsiä kortteeri Oravista, missä pieni koululainen voisi asua viikolla ja tehdä myös koulutehtäviä. Pieniin askareisiin Toivo-poika oli luvannut osallistua maalaistalossa, missä oli muutenkin samanikäinen Erkki-poika. Yhdessä koulutehtäviä oli mukava pohtia ja polttopuiden tekeminen ja kantaminen tupaan oli Toivolle ihan mielipuuhaa, sillä isä Oskari oli opettanut kirveen käsittelyä jo pienestä pitäen. Toini-sisko oli syntynyt uuteen paikkaan jo ensimmäisenä keväänä. Pikkusiskoaan Toivo hoiteli toisinaan, kun äiti hoiti lehmiä tai kirnusi voita. Nyt pikkusisko tuntui kyllä aika lapselliselta, kun Toivosta oli tulossa koululainen. Toivo jo kuvitteli mielessään tulevia koulupäiviä Oravin puukirkossa, missä hän tiesi koulua pidettävän. Ja häntä jännitti edelleen.

Avaa PDF-tiedosto

Voit kopioida ja jakaa tarinaa noudattamalla lisenssin CC BY-ND 4.0 ehtoja. Vieraile osoitteessa:
https://creativecommons.org/licenses/by-nd/4.0/

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons -lisenssillä CC BY-ND. 

×
×

Etsi sivustolta