Pannukakkua ja ullakkoteatteria
Hilkka Lappalainen
Arvoisa rouva Äiti!
Aloitan kirjottamaan Teille myöhään iltasella, kun tulimme äsken teatteriharjoituksista ja kohta pitää mennä yöpuulle. Joten jos en nyt ennätä kaikkea, niin jatkan huomeniltana.
Kysyn ensin, kuinka Te siellä kotopuolessa olette voineet, oletteko kaikki pysyneet terveinä? Entä Vihuri ja muut hevoset?
Täällä on kaikki hyvin. Opetus vastaa odotuksia, vaikka opetusaineita onkin mahdottoman monta. Sotaoppien lisäksi täällä opetetaan myös uskontoa, maantiedettä ja historiaa. Ja sitten pitää opetella ranskan, saksan ja vähäsen venäjän kieltäkin. Ne oppilaat, jotka eivät osaa kunnolla suomen kieltä, joutuvat vielä sitäkin opettelemaan. Ranskan kieli ja kartanpiirustus tuntuivat aluksi vaikeilta, mutta nyt alan jo päästä juonesta kiinni molemmista. Ratsastuksesta tietysti pidän, täällä on iso talli ja paljon hyviä hevosia, melkein kuin kotona.
Minä olen luokkani vanhimmasta päästä, jotkut pojat ovat vasta täyttäneet kolmetoista, meitä viisitoista täyttäneitä on yhteensä neljä. Nuoremmatkin kyllä osaavat lukea ja kirjoittaa, katekismuskin on heillä päässä ja laskeminenkin jo onnistuu. Aika monen koti on täällä päin, vaikka on meitä kauempaa tulleitakin jokunen. Aluksi oli vaikeaa, kun en oikein ymmärtänyt puhetta, se kun on täällä sellaista pitkää ja leveää, mutta nyt olen jo tottunut.
Kerronpa Teille vähäsen koulupäivistä täällä. Joka aamu on noustava ylös kello kuusi ja tasan kello seitsemän on oltava täysissä pukeissa opettajien edessä aamutarkastuksessa. Sitten on hartaushetki ennen kuin päästään aamusta syömään. Koulua kestää puoleenpäivään, sitten on kahden tunnin päivällistauko. Ja taas jatkuu tiukka opiskelu kello kuuteen saakka illalla. Eikä se päivä siihen lopu, vielä pitää iltaselle urheilla tai miekkailla, tai harrastaa jotain, mutta siinäkin on opettajat tarkasti valvomassa ja ohjaamassa.
Alkuun jo kirjoitinkin, että tulin teatteriharjoituksista, täällä on sellaistakin. Koulun ullakolla on näyttämötilat ja siellä me harjoittelemme näytäntöjä, ne ovat aika hupaisia. Välillä lausumme hauskoja sutkauksia, toisinaan taas hartaita lauselmia tai opimme jaloja ajatuksia, niin kuin opettajat sanovat. Niitä on kuulemma hyvä harjoitella, ettemme jää sanattomaksi ja osaamme myöhemmin sujuvasti ja arvokkaasti käyttäytyä seurassa kuin seurassa. On täällä dansaamistakin, mutta siitä en niinkään pidä.
Kuri on tiukka, mutta kunnioittava. Täällä ei anneta keppiä eikä muutakaan ruumiillista kuritusta, vaan vanhemmat oppilaat neuvovat ja nuhtelevat, jos on tarvis, opettajat eivät niinkään.
Ruokakin on kelvollista ja torstaisin sekä pyhäpäivinä me varsinaiset oppilaat saamme pannukakkua. Vanhin meistä jakaa pellillisen kakkua tarkasti kuuteentoista yhtä suureen osaan, antaa jokaiselle palasen ja ottaa itse viimeisen. Ei se kuitenkaan voita Teidän kotona tekemäänne.
Illanvietoissa lähellä olevissa kartanoissa en ole vielä käynyt, niissäkin kuulemma on näyttämöitä ullakoilla ja dansaavatkin siellä tietysti. Vanhemmat, monta vuotta jo koulua käyneet pojat ovat käyneet ja kertoneet, mutta siitä ei Teille nyt sen enempää.
Olisi minulla Teille pyyntökin. Loma alkaa puolivälissä joulukuuta, voisinko tulla sitten kotiin Hausjärvelle? Teidän pitäisi johtajalta pyytää siihen lupaa, muuten joudun olemaan täällä ja kun loma kestää helmikuun alkuun, tuntuu se pitkältä ajalta. Mielelläni näkisin Vihurinkin. Siihen asti näkemiin.
Haapaniemessä 11/10 1796
Kunnioittaen tervehtii Teitä poikanne Johan
