Tanssin pyörteissä
Hilkka Lappalainen
Juhannuspäivän jälkeisenä iltana 1812 Carl Axel Gottlund oli kutsuttu Juvan kestikievariin tansseihin. Sinne lähtivät myös pappilassa vieraina olleet rouva Avelin kolmen tyttärensä kanssa. Gottlund vietti Porvoon lukiosta kesälomaansa kotonaan ja tanssiminen ja tanssiaiset olivat hänen mieluisimpia harrastuksiaan. Herrasväkeä kestikievariin oli kokoontunut vähänlaisesti, mutta silti tanssittiin ahkerasti. Gottlund tanssi angläsia, joka on englantilainen maalaistanssi, katrillia, valssia ja écossaisea, joka taas on keskieurooppalainen kansantanssi. Tanssit kestivät illasta puoli seitsemästä aamuneljään. Aurinko oli jo korkealla, kun väsyneet tanssijat palasivat kotiin.
Myöhemmin heinäkuussa järjestettiin oikeat assembléet, järjestäjinä August Sture ja luutnantti Argillander Joroisista, ja pääsymaksuna oli yksi riikintaaleri. Sinne ilmoittautui myös Gottlund ystävineen. Saapuessaan illan tanssiaisiin musiikki ei vielä soinut eikä kukaan tanssinut. Gottlund huomasi, että herravieraita oli saapunut Joroisista, Rantasalmelta ja Leppävirralta, sekä useita neitokaisia ja pari rouvaa. Sitten tanssittiin. Gottlund tanssi Ulla Möllersvärdin kanssa neljä katrillia ja yhden valssin, neiti Heinzin kanssa kolme katrillia, Henrietta Avelinin kanssa kaksi katrillia ja kaksi valssia. Sina-Marie Sturen kanssa hän tanssi katrillin ja Fredrique Sturen kanssa kaksi. Kotiin hän palasi vasta aamuyöllä neljän jälkeen ja nukkuikin sitten kahteen iltapäivällä.
Näin kului Gottlundin kesäloma, rattoisasti seurustellen ystävien kanssa ja tanssien, milloin kotipuolessa, milloin Joroisten kartanoissa. Gottlund oli niin hullaantunut tanssimiseen, että myöhemmin matkustaessaan opiskelemaan Turkuun hän teki parinkymmenen kilometrin koukkauksen päästäkseen Porvoossa pidettäviin assembléihin. Ja Uppsalaan opiskelemaan mennessään hän oli jo täysi tanssimestari halliten täydellisesti ainakin valssin, polkan, poloneesin, masurkan ja katrillin sekä hambopolkan. Näitä taitojaan hän käytti ahkerasti ja kerrotaan, että tammikuussa 1819 hän osallistui yhteensä 19 tanssitilaisuuteen, jonain iltana jopa kahteen peräkkäin.
Yllä mainitut assembléet, nuo ranskalaisperäiset, eräänlaiset julkiset tanssiaiset, kuuluivat kustavilaisen ajan seuraelämän muotoihin ja olivat hyvin suosittuja. Olivathan tanssiaiset nuorille miehille ja naisille yksityisten kutsujen ohella miltei ainoa mahdollisuus tavata toisiaan ja etsiä kumppania. Eivätkä assembléet olleet vain Turun ja muiden suurempien paikkakuntien huveja, vaan niitä järjestettiin Savonkin kartanoissa ja kestikievareissa ahkerasti, niin kesällä kuin talvellakin. Assembléissa naisille tarjottiin teetä, limonaadia, suklaata, rusinoita, poltettuja manteleita ja korppuja. Miehille tarjoiltiin lisäksi totia, rommia ja punshia. Assembléiden ohjelmaan kuului myös pelaaminen ja miehille oli varattava tupakkahuone piipunpolttoon.
– Mutta tärkeintä oli hyvä musiikki ja tanssi; menuetit, katrillit ja valssit sekä monet muut sen ajan tanssisävelet.
Savon assembléissa tarjoiltiin myös illallinen, mikä olikin tarpeen, tulivathan osallistujat usein pitkien matkojen takaa. Savossa tanssiaisilla ei ollut myöskään päättymisaikaa, tanssittiin niin kauan kuin jaksettiin, koska pitkämatkalaiset vieraat jäivät joka tapauksessa yöksi. Myöhäisen aamiaisen jälkeen vieraat lähtivät kotimatkalle, tai jatkoivat vierailukierrostaan seuraavaan kartanoon ja mahdollisesti seuraaviin assembléihin.
Lukija varmasti pohtii, mistä saatiin musiikki kartanoiden tanssiaisiin, kun varsinaisia tanssiorkestereita ei vielä ollut olemassa. Nyt astuvat kuvaan sotilasrykmentit ja niiden soittokunnat. Kun rykmenttejä aikoinaan perustettiin, niiden komppanjoihin otettiin kaksi rummunlyöjää ja yksi pillinsoittaja. Soittajien tehtävänä oli antaa marssiin tahti ja soittaa sotilassignaalit. Kunnon soittokuntia alettiin rykmenteihin perustaa kuitenkin vasta 1770-luvulla.
Savon jääkärirykmentin soittokunta sai rummunlyöjien lisäksi muita soittajia riveihinsä vasta ihan 1700-luvun viimeisinä vuosina. Ei kuitenkaan mennyt montaa vuotta, kun soittokunnassa olikin jo 16 klarinettia, kolme fagottia, kaksi trumpettia, yksi serpentti (trumpetin tapainen, käärmemäinen puhallinsoitin) ja neljä käyrätorvea sekä yksi bassorumpu. Soittokunnan nuottiluettelot sisälsivät monipuolista musiikkia; sotilasmusiikin, kuten marssien lisäksi ohjelmistossa oli runsaasti niin virsiä kuin tanssimusiikkiakin.
Taitavien soittajien loihtimalle tanssimusiikille oli siis käyttöä kartanoiden juhlissa ja tanssiaisissa. Mikkelin seudulla tanssien sävelet kajautti Savon Rykmentin soittokunta ja Joroisten, Rantasalmen ja Juvan kartanoiden saleissa musiikillaan vieraat valloitti Savon Jääkärirykmentin soittokunta, joiden soittajat asuivat tiettävästi Joroisissa.
Komeita tanssiaisia järjestettiinkin Joroisten kartanoissa, muun muassa Braseborgissa, jonka yläkerrassa oli koko rakennuksen pituinen juhlasali. Salissa suuret peilit, tuoleja valtavasti vieraiden istua ja soittokunta puhaltamassa. Tanssittiin ja juhlittiin. Gottlundkin kävi kesällä 1812 vierailulla monessa Joroisten kartanossa ja aina saatiin syödä hyvin, tanssia ja kuulla musisointia.
Haapaniemen kadettikoulun ja sen mukanaan tuomien aatelisten ansiosta hienot seuratavat ja tanssitkin levisivät lähiseuduille nopeammin kuin muualle maahan. Niinpä valssin tanssiminenkin mainittiin Rantasalmella ensimmäisen kerran jo vuoden 1800 joulunaikaan, kun Leislahden kartanoon oli tullut vieraaksi nuori neito Jacobina Munsterhielm perheineen. Hän kertoi päiväkirjassaan jouluaattoa vietetyn leikkien ja tanssien: katrillia ja joitakin valsseja. Parin viikon aikana Rantasalmella Jacobina vieraili kutsuilla ainakin Kupialan, Rouhialan ja Pyyvilän kartanoissa ja kaikkialla tanssittiin, Pyyvilässä aamukolmeen asti. Noille kutsuille osallistui paikallisten aatelisten lisäksi myös Haapaniemen kadettikoulun opettajia ja kadetteja. Haapaniemen kadetit olivatkin aikanaan tanssiaisten väsymättömiä tanssittajia ja kartanoiden kauniit neitoset saivat tanssia itsensä väsyksiin asti.
Tanssi kuului Savon säätyläisten mieluisiin huveihin, se viihdytti, ilostutti, toi ihmiset yhteen ja oli hyvää liikuntaa. Ja sitähän se on vieläkin, siis tanssimisiin!
