Ukko Unkerin tanssiaissali

Hilkka Lappalainen

Anna pyyhki hikeä otsaltaan, kastoi juuriharjan suopasaaviin, otti harjasta molemmin käsin kunnon otteen ja jatkoi lattian jynssäämistä. Hän vilkaisi sivulleen oliko jäänyt jälkeen vieressään harjaa kiivaasti heiluttelevalle Sannille, mutta tasatahtiin he konttasivat salin lattialla ja pian työ olisi tehty. Kyllä on ollut urakka, kaksi päivää mennyt keittiötöiden ohessa hangatessa puisen lattian pintaa vaaleaksi. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä kuin korkeintaan kerran vuodessa, sen verran iso urakka valtavan salin lattian kuuraaminen oli.

  • Tehhään tämä nyt kerralla valmiiksi, että huomenna päästään keittiön kimppuun, kuului Annan ääni juuriharjan suihkeen yltä.
  • Soppii, poloviinhan tää konttoominen käyp’, tuumasi Sanni ja lisäsi vauhtia harjaansa.


Naiset ahersivat, hiukset olivat karanneet huivin alta, hikipisaroita valui poskille ja hameen helmat tursuivat vyötäröltä. Vihdoin he saivat urakkansa päätökseen, mutta eivät jääneet ihailemaan työnsä jälkeä, vaikka syytä olisi ollut. Aiemmin he olivat jo huolellisesti ja varoen pyyhkineet salin seinälampetit ja ikkunaverhoja koristavat verhonpidikkeet. Ne loistivat kullanvärisinä ja koristeellisina, saivat salin melkein säihkymään. Mutta nyt piti rientää iltasen laittoon, joten suopasaavi kannettiin kuraisine vesineen pihalle, ja naiset harppoivat pihalta keittiöön.


Putkisalon kartanon isännällä, Henrik Ungernilla ja vaimollaan Carolinalla oli iso lapsikatras, kuusi poikaa ja viisi tytärtä. Kun tyttäret alkoivat tulla naimaikään, ”Ukko Unkerilla” – kuten kyläläiset isäntää kutsuivat, mieleen hiipi huoli, miten ja mistä löytää kaikille tyttärille sulhaset. Pojat kyllä avioon pääsivät, mutta tytöille se ei maalaisoloissa ollut ollenkaan niin yksinkertaista. Eikä heitä kannattanut koko ikäänsä kartanossakaan elättää.


Isäntä pohti aikansa asiaa ja lopulta päätti rakennuttaa kartanoon kunnon tanssiaissalin, että voisi pitää isoja kutsuja ja tanssiaisia, joihin kutsua nuoria miehiä kauempaakin kartanoista. Tanssisalin puutteesta olivat vieraat Henrikin nimipäiväjuhlillakin huomautelleet, juhlissa kun ei päässyt valssaamaan, ja juuri tätä uutta muotitanssia kaikki halusivat liidellä pitkin laajoja lattioita. Jospa tanssiaissali helpottaisi samalla Agnesin, Karolinan, Jennyn, Annan ja Idan sulhasen löytämistä. Niin Putkisalon kartano sai lisäsiiven, komean, neljä metriä korkean ja yli 130 neliömetrin laajuisen tanssiaissalin.


Sen lattian Anna ja Sanni jynssäsivät nyt juhannuksen alla, vaikka juhannuksena ei herrasväen tanssiaisjuhlia ollutkaan tiedossa. Silloin olisi palvelusväen vuoro juhlia, ja he tanssisivat kokolla aamuun asti.

Anna kiirehti talonväelle iltasta ja tiskasi astiat sen jälkeen tavallista ripeämmin, vaikka ei hän hidas ollut muutenkaan. Sanni lupasi lakaista lattian ja laittaa keittiön aamua varten kuntoon, sillä Annalla oli kiire, kiire tapaamaan kartanon uutta työmiestä, Aapelia. He olivat törmänneet toisiinsa muutama päivä aiemmin pihamaalla ja juttu oli luistanut kuin vanhoilla tutuilla konsanaan. Aapeli oli kysellyt, milloin Annalla olisi vapaata, jos jatkettaisiin juttua sitten, kun kesken työpäivän se ei oikein sopinut. Nyt Anna menisi Aapelia tapaamaan, ja näyttäisi tälle ensimmäisenä tanssiaissalin, nythän se oli parhaimmillaan, juuri siivottuna.

  • Ootkos tämmöstä ennen nähnyt? Anna kysäisi Aapelilta salin kynnyksellä. Sisälle eivät tohtineet astua, lattia oli vielä kostea juuriharjan jäljiltä eikä muutenkaan, olihan se herrasväen omaa aluetta.
  • Voi mahoton, tännehän mahtuisi meijän mökki ja vielä toinenkin yhtä aikoo vaikka ripaskoo tanssimaan! äimisteli Aapeli ja Anna jatkoi kysymällä, että
  • onkohan nuo kynttilälampetit seinillä kokonaan kultaa?
  • En usko, olisiko Ukko Unkeri niin rikas, että seinillekin kultaa riittäis, Aapeli epäili.
  • Oli miten oli, kyllä tässä kelpaa kartanon väen vieraineen tanssahdella kirkkaalla lattialla, tuumi Aapeli ja koppasi Annan käden omaansa.
  • Nyt mennään rantaan ja saat kertoa ittestäs kaikki, ehdotti Aapeli katsoen Annaa hymy silmissään.

Ja sinne he häipyivät koivunlehdiltä tuoksuvaan kesäiseen iltaan Putkisalmen rantaan.

Avaa PDF-tiedosto

Voit kopioida ja jakaa tarinaa noudattamalla lisenssin CC BY-ND 4.0 ehtoja. Vieraile osoitteessa:
https://creativecommons.org/licenses/by-nd/4.0/

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons -lisenssillä CC BY-ND 4.0 

 

×
×

Etsi sivustolta