Vesi vanhin voitehista – Kotiopettaja Lindforsin päiväkirjasta
Cilla Ekholm-Tiainen
28.6.1830 Tuomaalan kartano
Kesäkuu on aivan pian taittumassa heinäkuuksi, ja taas on koittamassa se vilkas aika vuodesta kun vesienjuojat saaapuvat pitäjään. Keskustelin tänä aamuna Torstilan kartanonrouva Saloniuksen kanssa (jonka suoranainen kutsumus on kaikin puolin huolehtia vesienjuojien hyvinvoinnista) ja yhteen ääneen totesimme, että Torstilan terveyslähteen parantavat voimat ja Savon kartanoalueen vieraanvaraisuus ovat totta tosiaan hyvässä maineessa. Lähde on sentään jo parin vuosikymmenen ajan joka kesä vetänyt puoleensa jopa satapäin kaupunkien hienostoa, aina eteläistä Suomea ja Turkua myöden, ja matkassa on usein koko perhe palvelusväkineen. Onpa täällä nähty pietarilaisiakin säätyläisiä, ja kaukaisten vieraiden lisäksi lähteellä käy päivittäin myös paikallista herrasväkeä. Rouva Saloniuksen tiedossa on, että Iisalmen runnilla käyvät myös tavalliset talonpojat, torpparit ja jopa kerjäläiset, mutta Torstilan lähteellä sitä kansanosaa ei ole tavattu.
Koska lähdevettä nautitaan pitkinä kuureina ja monet vesienjuojat viihtyvät näillä main jopa kolmesta neljään viikkoa, seuraavat pari kuukautta Joroisten seuraelämä hengittää yhtä iloisen kiihtyneesti kuin joulun tienoilla, jolloin on samaan tapaan kutsuja ja ohjelmaa joka päivä ja ilta. Nyt kesän kuumimpaan aikaan tunnelma on tosin sitäkin vapautuneempi, kun talven pimeys ja jouluinen hartauden vaatimus eivät ole hillitsemässä ilonpitoa, vaan päinvastoin valoisat illat ja yötön yö suorastaan viettelevät huvituksiin.
30.6.1830
Oppilaitteni keskittymiskyky oli tänään varsin kehno eikä laskennon opiskelusta tuntunut tulevan mitään. Nuoret herrat tuntuvat jo villin malttamattomina odottavan viikon päästä heille suotavan kesätauon alkua. Erityisesti aavistan heidän odottavan pääsyä vierailemaan seurassani (ja valvonnassani) lähteellä, vaikka eivät nuo levottomat miehenalut taida vedenjuonnin perään haikailla vaan palavat vain halusta päästä seurustelemaan ikätovereidensa kanssa ja kenties jopa ennen kaikkea tutustumaan kaupunkilaisneiteihin. No, se on nuorten koltiaisten luonto, ja se heille tietyin rajoituksin suotakoon.
Tänne yksityisen päiväkirjani sivuille rohkenen minäkin (hieman varttuneemman miehen äänelläni) tunnustaa, ettei vieraiden myötä vilkastuva seuraelämä suinkaan ole omastakaan mielestäni terveyslähteen myönteisistä vaikutuksista vähäisin. Tuohan se toivottavaa vaihtelua ja virkistystä tällaisen yksin elävän ja välillä yksinäisyyttäkin potevan kotiopettajan päiviin.
1.7.1830
Ensimmäiset vesienjuojat saapuivat odotetusti tänään myös Tuomaalaan, heidän joukossaan paroni Wrede Anjalasta sekä seurueellinen Helsingin herrasväkeä. Eräs vanhempi, varsin puhelias rouvashenkilö ehti jo valistamaan minua ja kaikkia muita kuuloetäisyydelle sattuneita, että hän on tullut hakemaan lähdevedestä helpotusta reumaan ja hänen aviomiehensä puolestaan kihtiin. Vain hieman hiljaisempaan ääneen samainen rouva totesi, että seurueen nuoret miehet kärsivät nykyajalle tyypillisesti kalpeudesta ja rauhattomuudesta ja nuoria naisia puolestaan vaivaa jokin outo tila, jonka oireita ovat huokailu, itku ja huimaus. Lisäksi rouva ilmoitti heillä kaikilla olevan korkeat odotukset vesikuurin toimivuudelle, sillä he olivat kuulleet, että vedestä on saatu apua jopa herran tähden paljon vakavampiin tauteihin kuten lepraan ja koleraan.
Vaikka terveyslähde sijaitsee naapurimme mailla, tänäkin vuonna vieraita majoittuu Torstilan kartanon lisäksi täällä Tuomaalassa sekä muissa tienoon kartanoissa sukulaisten ja ystävien luona tai vuokralla suuremmissa talonpoikaistaloissa. Rouva Saloniuksen vieraille antaman tervetuliaisilmoituksen mukaan kesärutiini noudattaa samaa totuttua kaavaa kuin ennenkin, eli aamupäivät vietetään lähteellä ja sen jälkeen on viihdytysten vuoro. Tänäkin vuonna on ohjelmassa päivällisiä Torstilan lisäksi kuulemma jo viikon päästä Järvikylässä sekä myöhemmin tässä kuussa ainakin Wättilässä ja Braseborgissa. Lisäksi järjestetään tuttuun tapaan kahvikestejä, tanssiaisia ja teatteriseurueiden näytöksiä, ja sesongin loppupuolella Pasalan kartanossa saadaan nähdä jopa balettia. Rouva Salonius kuului muistuttavan vieraita vielä siitäkin, että tänne on tultu juomaan vettä, joten alkoholia ei nytkään tarjoilla, vaan kaikki viihdytys tapahtuu asiaankuuluvan tervehenkisin keinoin.
7.7.1830
Tänään vein innostuksesta pulisevat oppilaani ensimmäistä kertaa tänä kesänä lähteelle. Pojat paneutuivat viime viikon ajan kohtuullisesti kasvioppiin ja ovat nyt ansainneet kesäisen lepotauon puurtamisesta, ja mikäpä olisi sopivampi tapa aloittaa lomanen kuin virkistävä oleilu raikkaan lähteen läheisyydessä. Paikalle päästyämme nuorten miesten olemukset olivatkin jo heti huomattavasti pirteämmät kuin vielä pari päivää sitten niittykasvien tunnistamisen äärellä.
Heinäkuun aurinko helli meitä tänään miellyttävällä lämmöllä. Leppälehtoon raivatussa kaivopuistossa käveleskeli useampi vesienjuoja selvästi nauttien oksien läpi sirottuvasta aamupäivän valosta. Mikä täydellinen miljöö rauhoittaviin kävelyhetkiin vedenjuonnin lomassa tuo puisto onkaan! Keinut, keilarata ja karuselli eivät nekään lojuneet tyhjänpanttina, vaan joka puolelta kuului hyväntuulista puheensorinaa, kun vesienjuojat harjoittivat terveyttä edistävää liikunnallisuutta ja samalla vaihtoivat kuulumisia. Lähdettä ympäröivää aitaa oli näköjään hieman taas ehostettu viime vuodesta, ja entiseen malliin aidan sisällä olevassa vajassa lähteenhoitajaeukko hoiti tunnollisesti pestiään, eli otti vastaan palvelusta perittävän taksan, annosteli vieraille terveysvettä ja muistutteli sen nauttimiseen liittyvistä tarkoista ohjeista.
Minä myös pidin oppilailleni heti alkuun pienen esitelmän vedenjuonnista ja tähdensin, että mikäli he mielivät lähdevettä nauttia, juominen oli aloitettava varovaisesti vain yhdellä tai korkeintaan kahdella lasillisella, sillä jo siitä saattoi joillekuille seurata lievää huimausta ja uneliaisuutta. Vaikka en uskokaan veden olevan nuorten herrojen pääasiallinen kimmoke lähteelle tulemiseen, valistin heitä silti yleissivistyksen nimissä ja muistutin, että veden määrää lisätään vähän kerrallaan kuurin puoliväliin asti, siten että naiset juovat kuusi ja miehet kahdeksan lasillista päivässä, ja siitä annostusta taas vähennetään kunnes päädytään alun määrään. Kerroin myös varoittavan esimerkin eräästä rouvasta, joka oli aloittanut vedenjuonnin liian innostuneesti ja totuttelematta ja sai näin ollen ensin äänensä käheäksi, sitten pistoksia rintaan ja vielä verenvuodon nenästä. Lopuksi ohjeistin, että juomisen jälkeen kuuluu seistä ja hyppiä hyppylaudalla ja sen perään tulee mennä harrastamaan muuta ruumiinliikuntaa ja iloisen mielen tavoittelua, kuten kävelyä kaivopuiston lempeässä ilmastossa, keinumista, keilausta ja karusellissa ajoa sekä vapaata seurustelua. Mihinkään näistä heitä ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaikka pisaraakaan terveysvettä ei vielä ollut valunut nuorten herrojen kurkusta alas.
14.7.1830
Lähteelle oli tapansa mukaan taas saapunut myös majuri Swartz iloisine tyttärineen. He ovat jo useana kesänä ajaneet paikalle lähes joka aamu hevosvaunuilla yli puolen mailin matkan Wättilän kartanosta, samoin tänä vuonna kuulemma heti sesongin ensimmäisistä päivistä alkaen. Majuri itse hoidattaa vedellä horjuvaa terveyttään ja erityisesti sotavamman jättämiä kipuja luodin lävistämässä rinnassaan. Tyttärien puhutaan kärsivän anemiasta ja vilunväristyksistä, mutta olivatpa heidän vaivansa mitä laatua tahansa niin neitien aurinkoinen luonto kyllä kätkee ne taitavasti alleen. Tämä ei selvästi ole jäänyt oppilailtanikaan huomaamatta, vaan neitien seura tuntuu vetävän nuoria herroja kovastikin puoleensa.
Uskaltanen tänne päiväkirjani salaisille sivuille tunnustaa, että itseltäni puolestaan ei ole jäänyt huomaamatta viehättävä (ja vielä kihlaamaton) neiti G, joka tänäänkin hyppi hyppylaudalla helmat kahahdellen ja nauroi uskaliaasti ääneen valkoiset hampaat loistaen.
16.7.1830
Olen hieman huolissani yhdestä oppilaastani. Poikaparka on kärsinyt jo viikon ajan huonosta ruokahalusta, ajoittaisesta vatsakivusta ja katkonaisesta unesta. Oireet alkoivat melko pian sen jälkeen kun aloimme käydä säännöllisesti lähteellä, joten epäilen hänen vastoin ohjeistusta ahnehtineen terveysvettä, vaikka hän itse väittääkin juoneensa sitä vain kuumenneen sään kasvattamaan janoonsa ja vieläpä sallitun rajoissa.
Lääkäri kävi tänään Tuomaalassa tiedustelemassa vierailta vedenjuonnin vaikutuksista ja tutkimassa pahan kesänuhan takia vuodelepoon joutuneen paronittaren. Käytin sopivan tilaisuuden hyväkseni ja jaoin lääkärille huolen oppilaastani. Hän epäili, että kun kerran kuumetta tai muuta kovin vakavaluontoista oirehdintaa ei ole, nuorimies on luultavasti vain pitkän talven ja kevään opinnoista ylirasittunut, ja määräsi tälle tiukan vesikuurin ja sen päälle päivittäin monta kierrosta iloittelua karusellissa mielialan virkistämiseksi. Lääkäri muistutti, että lähdevesi on varsin monipuolinen lääke, sillä sen lisäksi, että se hoitaa monet ruumiilliset vaivat säryistä ja kuumeesta matoihin ja syyhyyn, se tehoaa myös moniin henkisiin vaivoihin. Hän piti minulle luennon siitä, miten varsinkin monet kaupunkilaiset ovat nykyään kiihkeän elämänrytminsä sairastuttamia, mutta vedenjuonti yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan raikkaassa maalaisilmassa auttaa tehokkaasti niin melankoliaan kuin hysteriaankin. Nuorelle potilaalle sopivaksi ruumiillisen rasituksen muodoksi hän suositteli esimerkiksi maltillista tanssia tai yltiöpäistä menoa karttavaa ratsastusta. Minä lupasin pitää huolen, että poika nauttii vesikuurinsa säntillisesti ja ohjeita noudattaen.
19.7.1830
Tänään lähteellä oli erityisen paljon vesienjuojia. Maaherratar ja vapaaherratar tuntuivat mieltyneen keinumiseen, kun taas everstin rouva silmin nähden nautti kuuriin olennaisesti kuuluvasta joutilaasta kävelystä kaivopuistossa. Lisäksi panin merkille varsin tyytyväisen oloisen lääninsihteerin, jonka on huhuttu kärsivän pahanlaatuisista ruoansulatusvaivoista. Paikalla olivat jälleen myös majuri Swartzin tyttäret, joiden viehätysvoiman piirissä oppilaani edelleen viihtyvät erinomaisen hyvin.
Lähenevän keskipäivän kuumuus ajoi minut hakeutumaan erään etelästä saapuneen seurueen vanavedessä kaivopuiston puiden varjoon, ja ajauduimmekin siinä kiintoisaan keskusteluun. He kertoivat vierailleensa aiempina kesinä Espoon lähteellä sekä Kupittaan kaivohuoneella, mutta tällä kertaa he olivat tietoisesti matkustaneet kauemmas kaupunkien hälinästä, eivätkä ainoastaan vaihtelun vuoksi. Heille oli näet oman lääkärinsä toimesta painotettu, että vaikka lääkinnällisesti ensiarvoisen tärkeää oli lähdeveden nauttiminen sisäisesti, vedenjuonnista koitui suurin mahdollinen hyöty mikäli mieliala samaan aikaan säilyi murheista vapaana, ja näin ollen oli syytä suunnata riittävän kauas kotoa, jotta arkihuolet pysyisivät varmemmin poissa mieltä painamasta. Samasta syystä ei kuulemma pitäisi harrastaa edes kirjeenvaihtoa kotipuoleen koko kuurin aikana. Seurueessa tiedettiin kertoa esimerkki eräästä turkulaisrouvasta, jonka sanottiin vaipuneen melankoliaan, koska hänen kotinsa ikkunoista oli näkymä hautausmaalle, mutta rouvan vaihdettua maisemaa ja aloitettua vedenjuonnin hän oli piristynyt niin että oli ollut ensimmäisenä paikalla sesongin kaikissa tanssiaisissa. Eräs seurueeseen kuulunut helsinkiläinen majuri puolestaan kertoi anoneensa jopa virkavapautta, jotta hän voisi täysin siemauksin nauttia pitkästä ja huolettomasta oleskelusta maaseudun rauhassa. Hän kuvaili oloaan vapautuneeksi kuin häkistä ilmoille päästetty lintunen ja sanoi olevansa yllättynyt siitä tahdista, jolla niin mielenrauha kuin fyysinen kuntokin tuntuivat täällä palautuvan. Yhdessä nyökyttelimme sillekin lääkärin vahvistamalle neuvolle, että vedenjuonnin jälkeen tulee iltaisin harrastaa monipuolista seuraelämää, vapautua tanssin, musiikin, harmittoman pilailun ja muiden viattomien huvien merkeissä samoin ajattelevien ystävien ja mukavien kanssaihmisten parissa. Eikä kukaan heistä tuntunut vastustavan ohjeistusta, jonka mukaan syvällisen ajattelun voi kuurin aikana luvan kanssa unohtaa ja minkäänlainen henkinen ponnistus ei saa tulla kysymykseen.
Huomaan, että oppilaistakin on ahkeran opiskelun aiheuttama väsymys väistynyt ja pojat ovat silmin nähden virkistyneet, kaikki paitsi yksi, joka on edelleen vuoron perään kalvakka ja punakka ja söi eilisillä Wättilän päivällisillä vähemmän kuin salin nurkkaan kolon nakertanut hiiri. Tummista silmänalusista päätellen hän ei ole saanut tarpeeksi untakaan. Silti hän vaatii päästä päivittäin mukaan lähteelle, ja toki minä olen sen sallinut, koska lääkärikin arvioi vedenjuonnin parhaaksi hoitokeinoksi.
22.7.1830
Hieman naurahtelen itsekseni tätä kirjoittaessani, mutta syy nuoren herran vaivoihin selvisi viimein. Pojan kiivaista vastalauseista välittämättä passitin hänet tänä aamuna Tuomaalaan saapuneen lääkärin eteen ja kerroin pojan oireiden pahentuneen, sydäntäkin tykyttää. Lääkäri lähetti minut kohteliain sanoin ulos huoneesta ja hän ja poika keskustelivat hyvän tovin, jonka jälkeen (erittäin päteväksi ja tarkkanäköiseksi osoittautunut) tohtori passitti pojan ulos ja pyysi minut vuorostani sisään. Pieni hyväntahtoinen hymynkare kasvoillaan hän kysyi minulta, tiedänkö mitä ovat rakastumisen oireet. Kysymys oli niin yllättävä, etten saanut heti sanaa suustani, vaikka sillä hetkellä kyllä saman tien ymmärsin yhteyden pojan vatsaa vääntävien perhosten ja tietyn neiti Swartzin välillä. Vastaustani odottamatta lääkäri hymähti hyväksyvästi ja totesi, että tällaiset myönteiset vaivat kuuluvat erityisesti nuoruuteen, ja joidenkin onnekkaiden kohdalla ne eivät katso ikää. Hän lisäsi vielä, että pojan tulee silti jatkaa vesikuuri tunnollisesti loppuun, sillä lähteen virvoittavasta vaikutuksesta ei sydämenkään asioissa ole ainakaan haittaa. Hämilläni nyökkäsin, kiitin ja kättelin tohtoria ja ulos kävellessäni ajattelin, ettei tällainen kirjaviisas kotiopettajakaan voi aina osata kaikkia lankoja suoralta kädeltä hetimiten yhdistää.
25.7.1830
Mietin tänään lääkärin sanoja rakastumisesta. En lainkaan ihmettele, että lähdeveden juomisella ja erityisesti kuuriin kuuluvalla hilpeällä seuraelämällä voi olla moisia sivuvaikutuksia. Päinvastoin, kun asiaa tarkemmin pohtii, tuntuu että ihastumiset (ja jopa vakavat romanssit) ovat vesienjuojien keskuudessa suorastaan muodissa. Lähteellä vallitseva vapautuneisuus ja hauskanpidon tietoinen tavoittelu luo mainiot edellytykset pienelle seikkailulle ja onnellisten asioiden viriämiselle. Olen kuullut, että joillain lähteillä on tapahtunut ihmeparantumisia ja rammat ovat saattaneet hylätä kävelykeppinsä. Miksei sitten joku silloin tällöin saattaisi kokea lähdeveden ansiosta jonkin muunkinlaisen ihmeen, kuten rakastumisen ihmeen?
Myönnettävä on, että heitän tämän korkealentoisen kysymyksen päiväkirjani sivuille oma lehmä ojassa. Nimittäin pahoin pelkään, että nuoren herran tauti on tarttunut myös minuun. Tai ehken pelkää vaan jopa varovasti iloitsen tästä raastavasta rinnan pistoksesta. Kun vain näenkin neiti G:n hymyilevät kasvot ja kuulen hänen helmojensa suhinan hänen tehdessään täyskaadon keilaradalla, vatsaani muljaisee (mutta tyystin eri tavalla kuin ikävän mahanpurun iskiessä). Ja kun pääni täyttyy hänen kuvistaan, nälkä ja väsymys totisesti unohtuvat ja aivan mainiosti tunnun minäkin pärjäävän ilman ruokaa ja unta. Vaikeutta tuottaa vain ja ainoastaan pärjätä ilman neiti G:n läsnäoloa. Ehkäpä huomenna lähteellä juon ensin rohkaisuksi kaksi lasillista terveysvettä ja sitten ehdotan virkistävää kävelyretkeä kaivopuistossa. Olen melko varma, että sitä lääkärikin tähän vaivaan suosittelisi.
